perjantai 27. tammikuuta 2012

High key.. low key.. niin siis mikä?

HUH HUH! Pääsin viettämään kolme päivää taas opinahjossani Tampereella. Suoritan siis kuvallisenilmaisun perustutkintoa oppisopimuskoulutuksena ja lisäksi koululla maustettuna. Täytyy sanoa, että I LOVE IT! Lähijakso oli aivan mahtavan valaiseva (tämä oli siis miun ensimmäinen virallinen lähijakso) ja oli ihanaa hoksata se, että ei ole vain yhtä tapaa valaista tai toteuttaa kuva, ei todellakaan ole! Vaikka valokuvaus on suhteessa erittäin tuore tuttavuus minulle niin silti tuolla huomasi jo kangistuneensa joihinkin kaavoihin. Onneksi joka kuukausi pääsee heräämään koululla todellisuuteen ja mukavat, joskin hyvin haastavat etätehtävät pitää tällä etäopiskelujaksolla hyvin hereillä. Tällä lähijaksolla käsittelimme high key ja low key kuvaa ja sen toteutusta. Nyt olisi sitten kuukausi aikaa keksiä persoonallista kuvaa ja saada se teknisesti erittäin onnistuneeksi ja esittelykelpoiseksi.

Täytyy myös sanoa, että porukka oli aivan ihanaa! Siellä sai todenteolla nauraa ja itkeä (kylläkin ilosta) ja ainakin tuntu siltä, että kaikki tuli toistensa kanssa toimeen. Nyt loppu valokuvaajien kesken harrastettu kyräily ja avoimempaa suhtautumista kehiin!

Sitten johonkin ihan muuhun aiheeseen. Löysin uusia rakkauksia Tampereelta myös kauppa-puolelta. Ennen reissuun lähtöäni googletin hyviä ekokauppoja Tampereelta ja nimenomaan sellaisia, mitä miun kotikaupungista ei löydy. Kahdessa kaupassa ehdin ennen koululle menoa käydä ja nämä olivat Lähiruokapuoti Lempi sekä Ruohonjuuri. Erityisesti tästä Lempistä tuli kyllä miun lempikauppa! Siellä on pääasiassa kotimaista ruokaa ja paljon luomua. Itse löysin Lempin sen hunajatarjonnan vuoksi sillä siellä oli myynnissä makuhunajoita! Mukaani tarttui purkki suklaahunajaa (kuulostaa NIIN hyvältä!) sekä appelsiini-hunajaa. Harmikseni mustikkahunaja oli loppu, mutta toivottavasti jo ensi lähijakson aikaan sitä olisi tullut lisää. Vielä en ole purkkeja aukaissut, mutta kovasti kiinnostaa, kuinka paljon tuossa suklaahunajassa on suklaan makua.

Hienosti pääsin ihkaensimmäisellä Lempi käynnilläni myös paikalliseen lehteen. Toimittajatyttö kysyi, että miksi yleensä käyn Lempissä ja oli hauska vastata olevani siellä ensimmäistä kertaa. Oli kyllä myös kiva kertoa ettei käyntini varmasti jää viimeiseksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti